Tyynelän tonttula on paljon muutakin, kuin pelkkiä tonttuja.
Tyynelä on päärakennus ja virallinen tonttula. Päärakennukseen sisään astuessaan ei voi olla muuta, kuin vaikuttunut. Tonttuja, tonttuja, tonttuja ja tonttuja, ihan joka puolella. Näky mykistää ja menee hetki ihan vaan tuijotellessa, kun ei oikein tiedä, mihin päin lähtisi. Joka puolella tuntuu olevan jotakin katseltavaa. Itse tontut ja joulun tunnelma ovat tietenkin se pääasia, mutta kun tähän lisätään vielä kaikki se muu, mihin alueella pääsee tutustumaan, niin voi sanoa, että olo on jollakin mystisellä tapaa hurmioitunut.
Tonttukylän näyttelyt.
sPihapiiristä löytyy erilaisia näyttelyitä ja mm. varsin monipuolinen tarjonta talonpoikaisantiikkia. Siellä on muun muuassa kauppapuoti, pukumuseo, kudonnaismuseo, piian kammari, rengin kammari, meriantiikkinäyttely, lelumuseo, suutari, tuulimylly ja erittäin viehättävä kahvilarakennus sekä rauhoittava aittaan rakennettu kappeli.
Olin kuullut tästä paikasta jo aikaisemmin, mutta se, mitä näin, oli yllätys. Tänä kesänä siellä tulikin käytyä peräti kaksi kertaa. Aikaa sain kulumaan molemmilla kerroilla useampia tunteja. Joka paikka on tullut tutkittua ja jännää oli se, että toisellakin vierailukerralla tuntui koko ajan löytyvän jotakin uutta.
Tyynelän tontut on auki heinäkuussa ja joulukuussa, eli vain muutaman kuukauden vuodessa. Muina aikoina ovat kuulemma auki sopimuksen mukaan esimerkiksi ryhmille. Omistaja Eija Porkolan muut kuukaudet kuluvat tonttuja tehdessä, sillä ne tehdään kaikki käsityönä alusta loppuun.
Vanha kauppapuoti oli söpö. Tutkittavaa riittää yllin kyllin ja oli kyllä hauska nähdä vanhoja lapsuudesta tuttuja tuotepakkauksia. Sellaisia, joita ei muistanut enää olleenkaan. Pukumuseossa oli nähtävillä vanhoja asuja häämekoista hautajaisasuihin. Piian ja rengin kammarit olivat kivat, vähällä on ihminen entisaikaan tullut toimeen. Lelumuseossa on kymmenittäin nalleja, nukkeja ja vaikka mitä leluja. Talonpoikaismuseosta jäivät mieleeni parhaiten 1800 -luvun astiakaappi ja sen puiset lautaset, lapselle tehty reki sekä keinu salalokeroineen.
Kahvilarakennuksen tunnelma ruusukaappeineen onkin sitten ihan oma lukunsa. Oli niin kovin vaikea päättää sitä, että missä sen kahvin oikein haluaisi juoda. Pienestä sateesta huolimatta valitsimme sitten lopulta pihan, jossa oli kukkia täynnä oleva kasvihuone. Paljon ihanampaa kahvipaikkaa saa kylä hakea. Tunnelmaa ja asioita on mielestäni tosi vaikea kuvailla. Tyynelän tontut on paikka, joka pitää ihan itse kokea.
Vuosittain valmistuu satoja tonttuja.
Jotenkin hassua, miten jokaikinen tonttu on täysin erilainen ja erinäköinen. Jokainen tonttu on oma persoonansa ja siltä se kyllä tuntuikin, ei löytynyt kahta samanlaista. Toisella vierailukerralla olin päättänyt investoida omaan kotitonttuun. Asiaa piti harkita hetki, sillä tämän tyyppinen käsityö ei luonnollisestikaan ole halpaa. Oma tonttuni maksoi 130 euroa ja sen nimi on Bruno. Täällä se nyt on ikkunan reunalla vahtimassa, ettei murun kanssa tehdä mitään kolttosia ja jäädä ilman joululahjoja!
Valinta oli oikeasti harvinaisen vaikea. En vaan osannut päättää…. Oli niin monta, mistä tykkäsin. Kävinkin sitten välillä juomassa kahvit… Takaisin vaan pähkäilyn jälkeen tonttulaan ja siinä sitten jälleen aikani katseltuani löysin tontun, jonka katse kertoi, että se haluaa ehdottomasti lähteä mukaani. Bruno katsoi juuri minua ja sillä oli jotenkin ihan hirveän veikeä ja mikä tärkeintä, iloinen ilme. Minun mielestäni se ainakin oli näin!
Nyt jään odottelemaan joulukuuta. Kyllä se on nyt nimittäin niin, että tämä paikka saa luvan aloittaa meikäläisen joulun odotuksen heti joulukuun alussa. Voi kunpa silloin olisi paljon lunta!
