Suunnitelmissa oli päiväretki Pietarsaareen, mutta kuinkas sitten kävikään…
… Joskus käy niin, että lauantai -aamuna herätessään tajuaa, ettei ole mitään suunnitelmia koko päivälle. Se on kivaa, koska silloin sitä on mahdollista tehdä ihan mitä huvittaa. Näin meille kävi!
Päätettiin sitten, jotta mitä, jos lähdettäisiin Pietarsaareen haahuilemaan. Meidän mökiltä ei sinne ole matkaa kuin reilut 30 kilometriä, eli ajassa vain puolisen tuntia. Niin sitä sitten ryhdyttiin sanoista tekoihin ja hypättiin autoon. Ei muuta, kuin nokka kohti Pietarsaarta.
Meille kävi tuuri. Kokkolassa satoi ja kuinka ollakaan, Pietarsaaressa keli olikin varsin mukava. Siellä sitten haahuiltiin keskustassa lähes autioilla kaduilla. Porukkaa ei yleensäkään ole ruuhkaksi asti, tämän koronan aikaan sitten sitäkin vähemmän. Mikä ei tietenkään ole mitenkään yllättävää. Ajateltiin sitten piipahtaa terassilla lasillisella viiniä ja yllättäin muru kysyi, että: ”Eikö me voitais jäädä tänne yöksi? Mennään hotelliin, otetaan sellainen huone, jossa on sauna ja nautitaan vapaasta!”. Tulihan se vähän yllättäin, mutta ei mua tarvinut kauaa suostutella. Mikä loistava idea. Ajateltiin sitten, että turha tässä ajella edestakaisin ja alettiin miettimään, että mitä me tarvitaan. No, paljon ei yhdeksi yöksi tarvita. Alushousut, deodorantti, hammasharjat ja hammastahna plus sanoin haluavani aamuksi puhtaan puseron. Tuumasta toimeen ja marssittiin hotelliin kysymään, josko tällainen huone olisi vapaana ja olihan se. Ei muuta, kuin varaukseen ja nokka kohti Prismaa. Hankinnat koriin ja haettiin vielä Alkosta hyvä punaviini hotellihuoneeseen. Tässä vaiheessa kello olikin jo niin paljon, että saatiin huone käyttöön. Kyllä se vaan niin on, ettei sitä niin kovin kummosia järjestelyjä aina tarvitse tehdä, kyllä sitä vähemmälläkin pärjää. Meillä molemmilla on yleensä joka paikassa ihan liikaa tavaraa mukana, tulipahan nyt sitten todistettua, että kyllä me osataan, jos vaan halutaan.
ETYK -paketti, eli En Tule Yöksi Kotiin. Nyt oli hyvä hetki hemmotteluunkin, kun oli oma sauna käytössä, joten ostoskoriin lähti myös nuo naamiot. Näillä pärjättiin. Tai no joo, kuvasta puuttuu ne meidän alushousut ja hammasharjat :). Ja se uusi pusero.
Siellä ne odotti. Puhtaat, valkeat lakanat Pietarsaaren kaupunginhotellissa. Tuolla alempana vielä tarkemmin tietoa hotellista, joka on ollut Pietarsaaren Kaupunginhotelli jo vuodesta 1899.
Muru ja murun loistavat ideat. Sanoin, että nyt otan kuvan, jotta muistetaan vielä vuosienkin päästä tämä yllätyslauantai. Kyllä mä kiitin, ihanan romanttista.
Me ollaan molemmat saunahulluja ja sen takia oli ihanaa, kun oli huoneessa oma sauna. Sai rauhassa väsätä naamioiden kanssa ja saunoa oikein ajan kanssa.
Pietarsaaren Kaupunginhotellin historia.
Komissiomaanmittari Carl Kurtén on rakennuttanut itselleen ja perheelleen vuonna 1805 talon tähän samaan paikkaan, jossa Kaupunginhotelli tänäkin päivänä sijaitsee. Siihen aikaan hänen kaksikerroksinen talonsa oli Pietarsaaren merkittävin rakennus. Tohtori Carl Wilhelm Fontell muutti Kristiinankaupungista Pietarsaareen vuonna 1832 ja osti tämän talon itselleen vuonna 1839. Tohtori Fontellin kuoleman jälkeen 1862 talon omistus siirtyi yhdelle hänen pojistaan, merikapteeni Sven Fontellille, joka oli naimisissa Alma Lovisa Bergmanin kanssa. Merikapteeni vietti suurimman osan elämästään merillä, mutta kirjoitteli kotiin usein kirjeitä. Näiden kirjeiden perusteella on voitu päätellä, että vaimo ja lapset asuivat talon yläkerrassa ja alakerta oli vuokrattuna. Merikapteeni lopetti seilaamisen 1800 -luvun lopulla ja jäi kotiin vaimonsa sekä vanhimman tyttärensä kanssa, joka ei ollut avioitunut. He kokivat talon olevan aivan liian suuri kolmelle hengelle ja se myytiin vuonna 1899 kellarimestari Emil Höglundille, joka avasi taloon hotellin. Pietarsaaren Kaupunginhotelli on ollut hotelli siitä asti, eli jo vuodesta 1899.
Steakhouse Ludwig
Ei jaksettu lähteä mihinkään pidemmälle, joten päätettiin varata pöytä hotellin ravintolasta Steakhouse Ludwigista. Se oli hyvä päätös. Ruoka oli ihan sairaan hyvää ja tämä tietysti kerrottiin myös tarjoilijalle ja pyydettiin toimittamaan kiitokset keittiöön.
Mikään ei nimittäin ole ärsyttävämpää kuin se, jos saa huonoa ruokaa ja sitten siitä on vielä joutunut maksamaan kovan hinnan. Näinkin on päässyt käymään. Tällä kertaa todellakaan ei ja tätä ravintolaa voi kyllä suositella enemmän kuin lämpimästi. Ihan varmasti mennään uudelleenkin, onhan tämä kohtuu lähelläkin.
Minä otin alkuruuaksi etanat ja muru päätyi savuporo-sienikeittoon. Ai että, miten maistuikin ja ihan erityisesti tuo savuporo-sienikeitto. Se suli suussa. Pääruokana meillä oli naudan pihvit, pippurikastike, uuniperuna ja hapankaali-pekonipaistos. Ai jai jai, kyllä oli tämäkin hyvää. Sanoisin täydellinen ja ihan kaikin puolin. Eikä tässä vielä kyllin. Palvelu oli erinomaisen ystävällistä, iloista ja nopeaa. Ei tarvinut kuikuilla tarjoilijaa ja arvuutella, josko joku tulisi. Kaikkia asiakkaita todella palveltiin ja pidettiin huoli siitä, että oltiin tyytyväisiä – kaikki tämä tehtiin hymyssäsuin.
Oli ihanaa, romanttista, hauskaa, yllättävää ja kaikkea. Olihan tämä hauska juttu senkin takia, ettei kyllä ole maaliskuun jälkeen kummemmin missään oltu. Mökillä ja kotona, eikä siinä sinänsä mitään, mutta kyllä ihminen välillä vähän tällaista hemmotteluakin kaipaa.
