Kun avoimin sydämin kulkee saa suurimmat lahjoista maan. Jos sydämen tylysti sulkee, ei saa niistä ainuttakaan.
Harrastus, joka ei käytännössä maksa mitään, antaa paljon ja saa hyvälle mielelle. Retket lähimaastoon, joka on tarkemmin ajateltuna luxusta. Kaikilla ei ole mahdollisuutta tähän. Ajatellaan vaikka maita, joissa yhdellä neliökilometrillä asuu valtava määrä ihmisiä. He eivät ehkä ikinä elämässään saa kulkea näin avarilla ja tyhjillä alueilla.
Viikonloppukävelyt lähialueilla.
Viikonloppuisin kotona Kokkolassa ollessa meillä on aikaa näille pitkillekin kävelyille. Yksi suosikkialueistamme on Harrbådan majakan seutu. Sinne pääsee useampaa reittiä pitkin, mutta meille on tavaksi tullut kulkea lankkupolkua pitkin, jonka varrella on näköalatorneja. Näköalatorneista olemme päässeet ihailemaan mm. joutsenparvia, kerran syksyllä laskimme niitä olevan lähes 150. Olivat kerääntyneet ja valmiina lähtöön kohti lämpimämpiä maisemia. Mikä mahtava näky!
Harrbådan majakaksi tätä paikkaa tosiaan kutsutaan, vaikka kyllä se enemmänkin on torni, kuten kuvistakin näkyy. Majakka on aidattu, jotta liian lähelle ei voi mennä, sen kunto ei nimittäin ole mikään paras mahdollinen tällä hetkellä. Kuulin, että sinne olisi jossakin vaiheessa haettu rakennuslupaa ja tavoitteena oli tehdä ravintola/kokoustila, mutta eipä ole hanke näemmä edennyt. Harmi, paikka olisi kyllä mitä mahtavin tällaiseen tarkoitukseen.
Tavoitteena siis Harrbådan majakka ja kuinka ollakaan, ihan huomaamatta tulee käveltyä useita kilometrejä. Aikaakin kuluu. Meillä on aina eväitä mukana ja nuo aikaisemmin mainitsemani lintutornit ovat mitä mahtavin paikka pysähtyä kahvittelemaan.
Retket lähimaastoon ovat yksi oiva esimerkki harrastuksesta, joka ei käytännössä maksa yhtään mitään, mutta antaa sitäkin enemmän. Suomessa näihin retkiin on mahdollisuuksia vaikka kuinka ja paljon. Lasten ollessa pieniä, asuin Helsingissä ja minulla oli tapana viikonloppuisin tehdä heidän kanssaan retkiä Espoon Luukkiin (missä kaupungin tarjoamat taukopaikat puita myöden), myös Meikon alue Kirkkonummella on tullut tutuksi, unohtamatta Helsingin keskuspuiston aluetta. Jännä juttu, mutta monet näistä muistoista ovat jääneet heidän mieliinsä paremmin, kuin esimerkiksi Linnanmäen reissut. Sieniretkillä ovat myös tottuneet kulkemaan. Nuorempi oli 4 viikkoa vanha, kun ensimmäisen kerran lähdettiin sieneen (kulki rintarepussa näppärästi), vanhempi joutui odottelemaan vähän vanhemmaksi, koska syntyi kesäkuussa. Elokuussa hänenkin kanssaan mentiin jo täyttä höyryä pitkin maita ja mantuja.
Kiva tekeminen ei vaadi rahaa, meillä on luontoa ympärillä ja se on mahdollisuuksia täynnä!
Niin, että tällaisia tällä kertaa. Heippa!
Harrbådan majakka
Harrbådan majakkaan on kautta aikain yhdistetty erilaisia tarinoita. Yksi niistä kertoo majakan edustalle haaksirikkoutuneen laivan, jonka merimies jätti vaimonsa vahtimaan majakalle lähtiessään itse merelle. Tarinan mukaan vaimo, eli Harrbådan neito väsyi vuosien odotteluun ja onnettomana hyppäsi majakasta alas. Vieläkin voi kuulemma nähdä Harrbådan neidon, sillä joka ikinen vuosi ja aina samaan aikaan voi nähdä naisen hyppäävän alas majakasta. Tapahtumapäivää ei kylläkään tunnu kukaan tietävän.
Pari välipalavinkkiä, ole hyvä!
Chiavanukas
